Jag har inte hunnit översätta nedan texter ännu

Metsäsuomalaiset

1500-1900

Metsäsuomalaisten asutus muodostuu

Suomalaisasutus levisi noin sataanviiteenkymmeneen Keski-Skandinavian pitäjään (ruots. finnmarker), lähinnä Värmlantiin (Värmland), Taalainmaalle, Hälsinglandiin ja Södermanlandiin sekä sieltä Oslon itäpuolelle. Suurimmilleen siirtolaistulva paisui 1600-luvun alkupuoliskolla. Suomalaiset levisivät seuraavasti: Vermlannissa 40 pitäjään, Taalainmaalla 29:ään, Helsinglandissa 16:een ja Södermanlandissa 12 pitäjään. Norjan puolelle heitä siirtyi 150 kilometrin kaistalle rajaseudulle Oslosta pohjoiseen. Useat suomalaiset hankkivat alueilleen kuninkaan vahvistuskirjan. Tärkeäksi vahvistuskirja nousi vuonna 1639 jolloin kuningatar Kristiinan nimissä annettiin määräys, jossa määrättiin vangittaviksi kaikki lupakirjatta metsissä asuvat suomalaiset. Myöhemmin annettiin muita käskykirjeitä, joissa suomalaisten pirtit ja viljat määrättiin ilman tuomiota poltettaviksi ja hävitettäviksi.

Kaskenpolttoa harjoittaneiden Skandinavian metsäsuomalaisten asemaa vaikeutti 1600-luvulla kaskenpolton kieltäminen Ruotsissa ja sekä metsien asuttamisen kieltäminen suomalaisilta. Vuodesta 1641 alkaen vangittiin suomalaisia laumoittain vietäviksi siirtolaisina Ruotsin lyhytikäiseen siirtokuntaan (Nya Sverige) Delaware-joen varrella Pohjois-Amerikassa. Hirsisalvosrakennukset tulivat uudelle mantereelle heidän välityksellään. 1646 annettiin julistus, että jokaiselta suomalaiselta joka ei halunnut oppia ruotsia, on talot poltettava ja hän on henkipatto jokaisen ruotsalaisen edessä.

Kaikkiaan suomalaisia oli Ruotsissa hyvin paljon. Yksistään Tukholmassa 1600-luvun lopulla asui lähes 3 000 suomalaista.

Myöhemmin metsäsuomalaiset unohdettiin, kunnes Carl Axel Gottlund ryhtyi ajamaan heidän asioitaan. Tällöin, 1800-luvun alkupuolella, heitä arvioitiin olevan 40 000, joista 14 000 asui Vermlannissa. Gottlund perusti heille 3 metsäsuomalaista seurakuntaa: Juvanniemi, Lautasalmi (Lekvattnet) ja Kirveskangas (Norra Finnskoga). Suomen kieli oli täydellisesti kielletty ja suomenkielisten kirjojen lukeminen johti joissakin tapauksissa vangitsemiseen.

Metsäsuomalaisten asuinalueet 1822-23

Gottlundin mukaan metsäsuomalaisia tai suomenkielisiä oli yli sadassa Keski-Ruotsin pitäjässä. Yhteensä oli 50 000 henkeä, jotka puhuivat ja ymmärsivät suomea. Metsäsuomalaisia eli seuraavissa maakunnissa:

Muistettakoon ettei suomalaisia, joilla oli useimmilla vanhat suomalaiset sukunimensä, milloinkaan kirjattu kirkonkirjoihin niillä, vaan papit kirjasivat heidän ruotsalaisittain. Oliko se tahallista suomalaisten määrän piilottamista vai tahatonta, siitä ei ole tietoa.

Suomalaismetsät, Finnskogs

Suomalaisten asuttamia metsäalueita kutsuttiin suomalaismetsiksi (Finnskogs). Nykykielessä eroitetaan suomalaismetsät (finnskogen) suomalaismaista (finnmarken). Finnmarkenit sijaitsevat lähinnä Taalainmaalla ja Hälsinglandissa.

Nykyisyys

Nykyään Vermlannin savolaismurre on kuollut. Viimeiset suomea hyvin taitaneet metsäsuomalaiset olivat Johannes Johansson-Oinoinen eli Niittahon Jussi sekä Karl Persson. He kuolivat 1965 ja 1969. Nykyisin metsäsuomalaisista on muistona enää suomalaisperäistä paikannimistöä

Wikipedia.